Ei nimi naista pahenna, vaikka olisi nakuna

"Ruoho, mä rakastan sua!"

Kirjoittelin viime viikolla vähän siitä, että odotin Suomesta pakettia, pektiiniä ja Elmexiä. No, loppuviikosta kärsivällisyyteni loppui ja lähdin käymään Carlosin kyydissä lähikylän postitoimistossa. Se ei oikeastaan ole oikea postitoimisto, vaan kunnantalolla oleva postipiste. Selitin asiani virkailijalle, joka aluksi levitteli käsiään, mutta kysyi sitten etunimeäni ja lähti tutkimaan huoneen perällä olevia hyllyjä, kaivoi sieltä ison paketin ja vilkaisi minua kysyvästi: ”Anjush?” tai jokin muu intialaiselta vaikuttava nimi, mikä nyt ei sinänsä mennyt niin pahasti pieleen sillä myös Anu on Intiassa käytetty nimi. Puistelin päätäni ja toistin ”Anu, aa en uu”. Virkailija kaiveli paketteja lisää, ja löysi lopulta huolella teipatun käärön jossa oli nimeni ja osoitteeni. Jipii!

Pienten muodollisuuksien jälkeen pääsin pakettini kanssa palaamaan kotiin. Tällä välin posteljooni oli käynyt tuikkaamassa postilaatikkoon saapumisilmoituksen ko. paketista. Päähäni ei vielä tänä päivänäkään mahdu se, että saapumisilmoitus jätettiin postilaatikkoon lähestulkoon samalla minuutilla (lapussa oli kellonaika) kun noudin paketin postista. Jokin ei nyt täsmää.

Käännetty etunimi. 

Posteljooni oli tehnyt minusta Anan (ks. kuva). Häntä lienee nolottanut kirjoittaa nimi kuten paketissa oli, lieneekö luullut virheeksi, sillä Anu täkäläisittäin lausuttuna [a nuu] tarkoittaa alastomana olemista, a nu. Useimmat, kuten vanharouvakin, kutsuvatkin minua kotoisammin Anaksi. Vain naapurin leskirouva (Fátima) kutsuu minua oikealla nimellä, ja kun hän huutelee sitä kadun poikki, on se jotenkin hilpeää.

Kuten viime viikolla mainitsin, Ana on yksi yleisimmistä naisten etunimistä. Miehillä kärkikolmikko on havaintojeni mukaan Antonio, Paulo ja Carlos. Eräs tuntemistani Pauloista selitti kerran nimensä yleisyydeksi sen, että niihin aikoihin kun hän ja muutama tuhat muu Paulo syntyi, vieraili samanniminen paavi Portugalissa. Olisikohan hän ollut paavi Paavali tiesmonesko? No, joka tapauksessa paavin mukaan sai nimensä moni poikalapsi. Tällä hetkellä kuumin nimi poikavauvalle onkin varmaan Francisco. Nykyinen paavi, Papa Chico, on Portugalissa todella suosittu, minäkin fanitan häntä, enkä ole edes katolilainen.

"Äh! Älä ota kuvaa!"

Vauvoista tuli mieleen, että suomen oppilaani piti kovin ihmeellisenä sitä, ettei suomalaisvauvoille anneta nimeä heti syntymän yhteydessä, kuten Portugalissa. Selitin, että vauvat saavat henkilötunnuksen, numerosarjan, esim. 281015+5821. Kutsutaanko niitä siis sillä? Sanoin, etten tiedä. Minulla kun ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Tai siis on, mutta siltä ajalta en muista mitään. Olin niin pieni vielä. 

Nyt kun nimet tulivat puheeksi, niin kerronpa vähän sukunimistäkin. Ensinnäkin Portugalissa lapsi saa sukunimen molempien vanhempiensa mukaan, parhaassa tapauksessa kaksin kappalein. Sukunimiä voi olla siis jopa neljä, ja etunimien perässä niiden latelusta tulee väistämättä mieleen se kun Prinsessa Diana luetteli Prinssi Charlesin (portugaliksi muuten Carlos) lukuisia nimiä alttarilla vuonna 1981. Kun Suomessa virallisissa yhteyksissä ihmiset aakkostetaan sukunimen mukaan, Portugalissa nimi alkaa etunimestä, jatkuu toisella nimellä ja sitten sukunimillä. Nimilistat, ajanvaraukset jne. ovat siinä järjestyksessä, ja esim. lääkäri kutsuu potilaitaan koko nimellä etunimestä alkaen ja pitelee samalla peukkuja, ettei odotushuoneessa satu istumaan kahta täysin samannimistä. Mikä ei yli kymmenen miljoonan ihmisen populaatiossa olisi mitenkään mahdotonta, ottaen huomioon nimivalikoiman jokseenkin suppean laajuuden.

"Katotaaks kummal on kovempi pää?"

Sukunimiin on usein haettu inspiraatiota luonnosta. On puita: Castanheira (kastanjapuu), Pereira (päärynäpuu), Oliveira (oliivipuu), Carvalho (tammi). Jos ei ole osattu valita mieleistä puuta, on sukunimeksi saatu yksinkertaisesti vaan Ramos (oksat). Eläinkuntaakaan ei ole unohdettu: on Coelho (kani), Raposo (miespuolinen kettu), Pinto (kananpoika), Carneiro (lammas) ja niin edelleen. Yleisin sukunimi on Silva (karhunvatukka), hyvänä kakkosena Santos (pyhimykset) [lähde: Wikipedia]. Uskonto on muutoinkin edustettuna sukunimissä: Cruz (risti), Jesus (Jeesus), Anjos (enkelit) ja Nascimento (syntymä). Muita aika tavallisia sukunimiä ovat Wikipedian listan mukaan myös Leite (maito), Neto (lastenlapsi/poika), Leal (uskollinen), Reis (kuninkaat) ja Neves (lumet). Portugalilainen ei juurikaan mieti, mitä sukunimi sanana tarkoittaa. Kieltä oppivalle se on paljon hauskempaa.

"Nuuh!"

Odotan muuten Suomesta vielä toista postipakettia, alunaa lankojen värjäykseen. Siksi yhtenä päivänä olin etuovella passissa kun posteljooni (nimeltään muuten Antonio, mikäs muukaan) hurautti moottoripyörällään katua pitkin, sillä halusin a) kertoa hänelle, että kun nimelläni tulee paketti, se on tähän meidän taloon eikä naapuriin b) että ovikello on rikki, voisiko hän töötätä tms. Ihmettelin samalla sitä mysteeriä, että miten edellisen paketin saapumisilmoitus ilmestyi postilaatikkoon samalla hetkellä kun hain pakettia postista. Sille ei löytynyt luonnollista selitystä. Posteljooni totesi sitten, että minulla on ”um nome esquesito”, ihmeellinen nimi (se Ana, jonka hän oli lappuseen raapustanut?), eikä tällä kertaa tuijotellut villasukkiani eikä edes vaaleanpunaisia tohveleitani, joista toisessa on isovarpaan kohdalla reikä. Minä puolestani yritin painaa mieleeni posteljoonin kasvot, kuten yleensä vieraiden ihmisten kanssa teen, joskin turhaan, sillä todennäköisesti en tunnistaisi häntä jos kaikki lähikylien posteljoonit pistettäisiin tunnistusriviin ja sieltä pitäisi poimia se oikea. Muistan vain, että hänellä oli ohutsankaiset silmälasit, kypärä päässä ja yllään postilaitos CTT:n harmaa liivi punaisin logoin ja heijastimin ja allaan moottoripyörä, jossa iso CTT:n postilaukku, ja parta oli ajeltu tod.näk. samana aamuna. Voisin hyvin väittää, että miehen silmät olivat ruskeat, mutta näin olettamalla erehtymisen todennäköisyys on tässä maassa aika pieni. 

"Etkö sä oo ennen lehmää nähny? Mokoma kaupunkilaisplikka!"

Kauan matkallaan viipyneen postipaketin löytymisen lisäksi ei viimeisen viikon aikana ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Vain säätilassa on tapahtunut muutos, ja vettä on tullut monena päivänä. Eilen taivaalta ropsahti raekuuro, joka jäähdytti ilmaa selvästi. Villasukat ovat nyt oikeasti tarpeen. Tästä eteenpäin, daqui para frente, ilma kylmenee kylmenemistään, sataa, on kosteaa, tuulee, on koleaa, mutta välillä saamme nauttia auringon huikeasta valosta ja sen talvellakin tarjoamasta lämmöstä. 

Talvi tekee siis tuloaan tänne Pohjois-Portugalinkin perukoille. 

Kuvissa karjaa, joka pääsi uudelleenkylvetylle laitumelle.